Rakestelen – ei ole vain sana, vaan aalto. Se on paineen ja palautumisen tanssi, muistin hajautus ja uudelleenrakentaminen. Se on ajatuksen palauttaminen, kun se on kadonnut, aivan kuin kuunvalo vedessä.
Tämä sivusto on kuin muistikuva, kerätty vuosien painajaisista ja unelmista. Täällä, Rakestelen, tutkitaan ajan syvyyksiä, muistojen sirpaleita ja niitä epätavallisia hetkiä, jotka muokkaavat identiteettiämme. Olen oppinut, ettei muisti ole staattinen entiteetti, vaan jatkuvasti muuttuva ja muokkaava voima. Se ei ole vain menneisyyden tallennelupaikka, vaan aktiivinen osallistuja nykyhetkeen.
Muistojen ensimmäiset aallot ovat usein epämääräisiä, kuin sumuisaa aamuruskoa. Ne ovat tunteita, jotka ovat vääntyneet ajan myötä, muotoiltu ympäristön ja suhteiden vaikutuksesta. Olen huomannut, että syvimmät muistot eivät välttämättä ole niitä suurimpia tapahtumia, vaan usein pieniä, arkipäiväisiä hetkiä, joissa on aistittavissa jotain erityistä. Yksinäiset hetket, katseet, tuoksu, äänet – ne ovat niitä, jotka syövät muistojen ytimen.
"Muisti on kuin laulu, jonka sävelet uudelleen ja uudelleen, jokainen toisto muuttaa sitä hieman."
Rakestelen ei ole pelkkä muistelu, vaan aktiivinen prosessi. Se on kuin palapelin kokoaminen, jossa jokainen muistipala on värittynyt eri sävyillä ajan ja tunteiden vaikutuksesta. Se vaatii empatiaa, kärsivällisyyttä ja kykyä hyväksyä, että muisti on usein epätäydellinen ja harhaanjohtava. Päämääränä ei ole toiston tarkkuus, vaan ymmärryksen syventäminen.
Tässä prosessissa käytän usein ääniä - itseni, muiden, ympäristön. Minun on pakko kuunnella, jotta muisti alkaa valua takaisin. Tunteet ovat olennaisia, ne ovat muistin polttoaine. Kun tunnen voimakkaan tunteen, muisti palautuu usein voimakkaammin.
Muistan, että lapsuudessa rakastin salaisia kirjoja. Niissä oli jokin outo, lumoava vetovoima. Olen aina uskonut, että muisti on kuin salainen kirja, jonka lukeminen vaatii aitoa halua ja kykyä tulkita sen merkityksiä.
Tänään tunsin voimakkaan aallon. Se tuli yhtäkkiä, kuin tulivuorenpurkaus. Olin istumassa puistossa, tarkastellen vanhoja kiviä. Yhtäkkiä muistin lapsuuteni kodin, vanhempieni kasvot, ne leikkisetat. Tunteet olivat voimakkaita - iloa, surua, kaipuuta. Olen oppinut, että nämä aallot voivat tulla milloin tahansa, ja niiden voimakkuus riippuu siitä, kuinka avoin olen muistolle.
Olin matkalla etelään, tarkastellen meren aaltoja. Yhtäkkiä muistin aikoja lapsuudessa, kun olin leikkimässä rannalla. Olin pieni poika, rakentaen hiekkalinjoja ja keräilen merileviä. Tunteet olivat rauhalliset - iloa, rauhaa, onnellisuutta. Olen oppinut, että nämä aallot voivat tulla myös odottamatta, ja niiden voimakkuus riippuu siitä, kuinka lähellä olen menneisyyttä.
Rakestelen on jatkuva matka, jatkuva tutkimus. Se on prosessi, joka vaatii rohkeutta, avoimuutta ja kykyä hyväksyä, että muisti on usein epätäydellinen ja harhaanjohtava. Mutta se on myös prosessi, joka voi olla täynnä iloa, ymmärrystä ja rauhaa. Se on matka itsensä ymmärtämiseen, menneisyyden ymmärtämiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen.